torstai 13. marraskuuta 2014

mutsilaura

Sain ensimmäisen lapseni ollessani 17, toisen kohdalla olin ja olen siis edelleen 20.
Tarkoitus minulla ei ollut teiniäidiksi päätyä. Ensimmäinen raskaus oli aika shokki. Vauvan hoitaminen ei tuntunut aluksi yhtään luontevalta, enhän ollut edes ikinä pitänyt vauvaa sylissä. Suoraan sanoen en oikeastaan pitänyt lapsista. Serkkutyttöäni hoidin pari kesää, hän tosin oli vähän vanhempi jo.

Sofian alkuaika meni ihan sumussa. Olin aivan totaalisen paniikissa koko vauvan hoitamisesta. Myös synnytyksen jälkeisen masennuksen merkit olivat ilmassa. Muistan ajatusteni pyörineen vain siinä kuinka huono äiti olen, miten vauvallani on kaikki huonosti ja miten mistään ei tule mitään. Olin kamalan itkuinen. Pienikin aivastus tai vauvan outo ele sai kauhun valtaan.
Eräänä yönä Sofian nenä olin vähän tukossa. En saanut unta ja googletin "tukkoista vauvaa". Löysin hienon vinkin vaivan parantamiseen. Muutama kymmenen minuuttia myöhemmin asuntomme haisi niin pahasti sipulille ettei tosikaan. Eikä sipulin pilkkominen sukkaan ja sen asettaminen pinnasängyn luo etes auttanut. Seuraavana aamuna räkäkökkäre tuli itsestään ulos.

Sofia.
 En muista ensimmäisestä puolesta vuodesta oikeastaan mitään. Hassua, koska oma äitini oli samaan aikaan ihmetellyt miten luontevalta minun äitiyteni näyttää. Jälkeenpäin ajatellen ei "hoitotyössäni" mitään vikaa ollut, Sofialla oli aina kaikki paremmin kuin hyvin. Äitiys on onneksi aluksi kaikille opettelua, oli sitten nuori tai vanha.

Sofia, mutsi ja raskausarvet.:D
Nyt toisella kerralla on ollut ihana huomata miten helpolla vauvan hoidossa pääsee. Kaikki on tuttua ja luontevaa. Vauvan eleitä osaa tulkita. Toisen lapsen kohdalla haaste ei olekkaan siinä miten asiat vauvan kanssa sujuvat vaan siinä, miten sitä vanhempaa kohtelee. Sofia ei enää kaipaa hoitotyötä mutta on silti huomattavasti vaativampi tapaus kuin Alma. Mustasukkaisuus ei meillä ilmene niinkään sillä, että Sofia olisi Almalle ilkeä. "Viha", jos nyt etes sellaisesta voi kolmevuotiaan kohdalla puhua, kohdistuu meihin vanhempiin. Monet huutokonsertit, jäähyt ja dramaattiset lattialle heittäytymiset on nähty. Myös inttäminen, tottelemattomuus ja jopa ilkeys ovat tuttuja juttuja. Siinä on vanhemman hyvin hankala pysyä itse rauhallisena. Enemmän huolissani olisin kuitenkin siitä jos Sofia ei olisi Alman tuloon reagoinut mitenkään.
Onko täällä ketään kahden (tai useamman) lapsen vanhempia? Miten teidän esikoisenne on ottanut toisen lapsen syntymän ja milloin mielenosoitus on alkanut rauhoittumaan?

<3
Sitten vielä sellaista asiaa, että kysymyspostaus voisi tähän väliin olla hyvä. Meille on ihan kiitettävästi tullut kysymyksiä ja pohdintoja liittyen Teiniäiteihin sun muihin, ja voisi olla hyvä kasata ne ihan postaukseen asti. Kysyä saa siis mitä vaan hyvän maun rajoissa. Kysymykset voi olla osoitettu minulle, äidilleni, Jussille, jopa Sofialta vastaaminen onnistuu... Myös Jussin blogin puolelle voi kysymyksiä laittaa tulemaan. Ja rohkeasti vaan, kommentit voi laittaa myös anonyyminä jos ei omaa naamaansa tänne halua!

Kuulumisiin siis! :)

7 kommenttia:

  1. Mulla nyt vasta yks lapsi, mutta muistan kun sisko sai toisen lapsensa, niin esikoinen oli kyllä todella mustasukkainen. Joskus heitti pienet lasten korituolit vauvan päälle pinnasänkyyn. Onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään.

    Kun kakkoslapsi kasvoi, niin olivat esikoisen kanssa kuin paita ja peppu. Ja ovat vielä edelleenkin, ikää lapsilla nyt 11 ja 9 vuotta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin oon kuullut kauhutarinoita siitä mitä isommat sisarukset saa päähänsä tehdä vauvalle. Aluksi en uskaltanut Almaa ja Sofiaa jättää hetkeksikään samaan huoneeseen kahdestaan. Ajan mittaan on kuitenkin tullut selväksi ettei Sofia halua pienelle mitään tehdä, se mielenosoitus kohdistuu vaan meihin.
      Uskon kyllä että meillä käy lopulta ihan samalla tavalla, siskokset parin vuoden ikäerolla on ihan huippu juttu. :)

      Poista
  2. Mulla on kysymys,liittyen synnytyksiin.

    Onko toinen synnytys helpompi kuin ensimmäinen synnytys?

    Itsellä on kova pelko synnyttämisessä, oikeastaan ponnnistusvaihe on se pelottava osuus, kaiken muun meikä kestää. Omassa synnytyksessä meni ponnistusvaihe ilman kivunlievitystä, kun en enää ehtinyt saada mitään. Toinen lapsi on suunnitelmissa jossakin vaiheessa, mutta edelleen se ponnistusvaihe kammottaa, vaikka haluankin jo uudelleen synnyttämään :D

    VastaaPoista
  3. Kolme lasta, joista keskimmäinen kolme vuotta ja nuorin kaksi kuukautta. Vanhin on jo viiden. Ja uskon, että juuri tuo ikä (3v) on sellainen, mikä ottaa lapsella muutenkin koville. Onneksi molemmat isommat pojat suhtautuvat kovin ihanasti pikkuveljeen. Mutta välillä kyllä täytyy miettiä, että miten sitä pystyy antaa sitä huomiota kaikille kolmelle niin paljon, kun ne tarvitsevat. Hankalaa ja usein jopa mahdotonta. Oppivatpahan odottamaan jos ei muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, kolmevuotias on muutenkin herkässä ja uhmaavassa tilassa. Varmasti kolmen lapsen kanssa iskee välillä suuri epätoivo huomion antamisesta, sama homma on jo täällä meilläkin ilmassa silloin kun olen kahdestaan lasten kanssa tai jos Alma sattuu jotain tarvitsemaan juuri sillon kun Sofiakin olisi seuraa vailla..

      Poista
  4. Itse nyt 30 v äiti, yksi lapsi, jonka saadessa olin 28 v. Ja ihan sama tilanne alussa, kuin sinulla ollut esikoisesi kanssa...aivan kuin minun kirjoittamaa tuo alku. Ja edelleen välillä pyörii päässä nuo "olen huono äiti"-ajatukset. Joten olen todella sitä mieltä, että nämä asiat ei ole iästä kiinni. Ja mulle sanoi muuten samoin paras ystävä silloin alkuun, että hänen mielestään minun äitiys oli luontevan oloista :) Ja itse en muista ekasta n. 8 kk:sta paljon mitään, olin ihan sumussa ja paniikissa silloin. Mutta onhan se mukava kuulla, että ulospäin on näyttänyt ees jotensakin asialliselta meidän elämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Eikä se ihmekkään ole että panikoi, synnärillä vaan isketään paketti kouraan ja kotiin. :D Siinäpä sitten hoidat ihan "vierasta olentoa". Ihan uusi tilanne ja kaikki tavat toimia opeteltavissa.

      Poista